8.-26.5.2013 Galleria Huuto Jätkäsaari 2, Tyynenmerenkatu 6, Helsinki
Merkit II, Vladimir Zorin (Petroskoi)
Muovilevy, värillinen teippi
Kommentoin teostani ”Merkit” Arabiassa (Kommentti II): "Nykyihmisen elämää on mahdotonta
ajatella ilman satoja ja tuhansia merkkejä, jotka opastavat häntä urbaanin elämän tilassa.
Tämä on kommentti paikasta, metropolista, jossa merkkien tiheys on korkeimmillaan."
Tässä näyttelyssä kommentoin paikkaa ja tilaa: Täällä galleriassa merkit roikkuvat ilmavasti katosta.
Ikonit, Marja-Elina Uusitupa (Helsinki)
Ikonit laajempana käsitteenä. Ikoni pyhänä kuvana. Aikamme audiovisuaaliset laitteet ikoneina ja niiden ikonit.
Sisätila ja ulkotila, sisäinen tila ja ulkoinen tila.
Hauki on mielen ja perinteemme ikoni. Hauki on seurannut KOMMENTTI I:stä lähtien taruhahmona
Kommentti-taiteilijoiden teoksissa: Veikko Björkin Kunnianosoitus suurelle hauelle Tolstjakovossa,
Venäjällä, vuonna 2011 ja Hauen jälki, Igor Monakhovin teos, vuonna 2012 Helsingin Arabianrannassa.
Video Jätkäsaari L3 Busholmen (pituus 00:02:37) on kurkistus Lars Sonckin piirtämään kauniiseen makasiiniin ja
sitä ympäröivään maisemaan. Jätkäsaari makasiineineen ja nostureineen on yksi Helsingin ikoneista.
Suomenlinna, Igor Monakhov (Petroskoi)
Kommentti II:n aikana viime kesänä teimme retken Suomenlinnaan. Kaikkialla liehui Suomen lippuja.
Ne jäivät mieleeni, ja kommentoin teoksellani tätä.
Kansilasti, Kirsti Rautasalo (Helsinki)
Kommentti II:n näyttelyssä kokosin kunnostetun ja henkiin herätetyn Bokvillanin huvilan
puistoon juhlaliputuksen vanhoista kirjankansista. Sateisen näyttelyajan jälkeen kansia
kuivatellessani niiden joukko alkoi muistuttaa Igor Monakhovin viimevuotista teosta Hauen
jälki vedessä. Nyt näiden kahden teoksen ideat liittyvät yhteen. Veden äärellä, satamassa,
menneestä syntyi Kansilasti.
Tämä kansilasti ei ole taakka. Ajatukset ovat painavinakin ilmaa kevyempiä. Kannet ovat
suojanneet kirjailijoiden ajatusten äärettömyyksiä ja arjen maailmoja. Ne muistuttavat
niistä edelleen: unelmista ja eletystä, olleesta ja olevasta, joissa elämä kääntyilee
moneen suuntaan – niin kuin hauen jälki vedessä. Se on kadonnut. Se ei ole kadonnut.
Kevätviserrys, Veikko Björk ja Kaarina Ormio (Helsinki)
Rakennamme erikokoisia linnunpönttöjä Galleria Huudon terassille. Suurimman pöntön mitat ovat
210 cm x 90 cm x 90 cm. Sinne mahtuu pesimään laulaja Noora Hultin. Gallerian sisäpuolella
sopraano Hultinin pesintäperformanssia voi seurata pienestä videokuvasta.
Kevätviserrys on jatkoa Kaarina Ormion teokselle “Monumentti viiriäiskukolle” Kommentti I:ssä
ja Veikko Björkin teokselle “Linnunpöntöt” Kommentti II:ssa.
Vieraileva lintu pöntössä, performanssi, sopraano Noora Hultin, kanttori ja hevimetallilaulaja
Ti 14.5. klo 14-16
Pe 17.5. klo 16-18
Su 26.5. klo 14.30-16
Inside - Outside, Evgenia Terentieva (Petroskoi)
Valokuva
Teokseni kommentoi galleriatilan ikkunoita, niiden sisäpuolta ja ulkopuolta.
Tervetuloa! Dobró požálovat!, Tiina Hallakorpi (Helsinki)
Pöytä, tuolit, astiat, valokuva
Teos käy vuoropuhelua Kaarina Ormion Monumentti viiriäiskukolle -teoksen (Kommentti I) ja
oman teokseni Arabian aarrepelto (Kommentti II) kanssa. Kaarina pyysi Tolstjakovossa talon
emännältä rikkimenneitä astioita, joista hän kokosi mosaiikkiteoksensa maahan. Minä taas pyysin
Arabian tehtailta astioita, jotka "istutin" maahan. Nyt nostan astiat ylös pöydälle ja kutsun
taiteilijat kahville.
Hankkeen myötä olemme istuneet yhteisissä kahvipöydissä sekä Tolstjakovossa että Arabiassa.
Nyt kokoonnumme täällä Huudossa ja seuraavaksi matkaamme Pietariin. Halusin mennä seinän
läpi, rajan yli, Pietariin.
Varjo II, Victoria Zorina (Petroskoi)
Paperilautaset, teippi
Pidän varjoa konkreettisen paikan parhaana kommenttina. Kommentoin omaa teostani ”Varjo"
Arabiassa (Kommentti II). Puistoympäristössä valitsin muodoltaan mielenkiintoisen puun ja
tein lakonisen, tyylitellyn siluetin valkoisesta narusta.
Tässä galleriatilassa valitsin
pylvään, jota kommentoin. Sen lisäksi kommentoin Tiina Hallakorven teosta Arabian aarrepelto.
Jälkikuva, Elina Autio (Helsinki)
Liityin matkaan kesällä 2012 (Kommentti II), jolloin kudoin miljöökokemuksiani maisemiksi
koivujen runkoihin teoksessa Kesäkolmio. Puu eri olomuodoissaan ja merkityksissään kiinnosti
muitakin ryhmän tekijöitä luoden yhteistä maaperää; vuorovaikutusta syntyi myös paikallisten
asukkaiden ja muiden ohikulkijoiden kanssa.
Jätkäsaaren urbaanissa sykkeessä ajatukseni kääntyivät nurin. Meri tuli liki, puut ovat
mukana jälkikuvina, heijastuksina. Maisema muuttui kangastukseksi. Satama on siirtymätila.
Kotilon matka, tanssiperformanssi avajaisissa, Toni Keski-Liikala (Espoo)
”Kotilon matka” jatkaa viime kesänä alkanutta kotilo-teemaa.
Kotilo pääsee viimekesäisen haaveilun ja unelmoinnin jälkeen valmistautumaan
matkaan, sekä liikkeelle. Teoksessa kotilon on noudatettava erilaisia satamaohjeita ja sääntöjä,
minkä jälkeen kotilon iso laiva lähtee liikkeelle seuraten hauen jälkiä.
Kotilon matkaan liittyy surumielisyys: karu satama on täynnä
jäähyväisiä. Lisäksi kotilon kokoiselle olennolle pitkä laivamatka
vastaisi pelottavuudessaan ja mystisyydessään suunnilleen ihmisen avaruuslentoa.
Toni Keski-Liikala
+358(0)40-5759269
tantsutontsa@yahoo.com
www.tonikeskiliikala.fi
|